# Init

_created: 2026-09-19 07:08:39 · updated: 2026-09-19 08:22:32_

So, this is my first try in 20+ years to start my writing habits. I already know that it will probably be a short term contract, but let's see. 

My main focus is to improve my own language, simplify (or complexify) my thinking and condence my verbal output.

I have always admired people that can present their thoughs in few meaningful words, without repetiotion and letting their thougts wonder too far. Some wondering is ok, but drifting so that logic is lost, is what I want to learn to avoid.

The "kick" for this endeavour came today when I checked in on Henry Rollins. Watched one of his interview, or monologue, and listened some of his spoken word stuff.

I asked from Gemini honestly, that I if I were to start writing, how would that go? Gemini replied simple steps to start with.

1. 10-Minute Brain Dump
- set timer to 10 min
- write continuously, no editing or worrying about grammar
- if you run out of ideas, write that out, some more ideas will pop out

2. Write the middle first. No need to think about where it starts or where it leads, just what's on your mind: core idea, vivid image, specific scene, just to get started
- the idea of this is, that you will make the logic later, if there is

3. Grant yourself permission to write terribly.
- to remove perfection (my thought: perfecton kills the flow)

Helpers
-------
- I don't want to write what Gemini replied, but just remember, if you have a block: there are techniques to just start from somewhere

So these are my initial thoughts, took about 7,5 minutes to get here.

Notes as a start
----------------
There were already some thoughts in the beginning if this note, but what I'm now thinking is, should I write in English, or mix Finnish in and English. I need English mostly in work life, and that's also giving me the most troubles. So maybe I'll go with English.

I'm also thinking about pasting these thoughs/dumps into the AI to check the grammar, to learn better / more concise English and vocabulary.
- good prompts could be to instruct the AI into: 

1. I want to learn atleast ONE word I never use, that would be extend my ocabulary
2. I want to fix wrong patterns and habits in my English.

And I would say Ray Dalio's Prinicples, or Marc Aurelius' philosophy can work as inspiration. Maybe I get some ideas to pass onto my kids, or even Linkedin. Sigh.

---

Claude analysis:

Grammar errors (typos and misspellings):
- condence → condense
- thoughs → thoughts (appears several times)
- repetiotion → repetition
- wonder → wander ("let their thoughts wander," "thoughts wander too far" — wonder means to be curious, wander means to drift)
- perfecton → perfection
- ocabulary → vocabulary
- atleast → at least
- Prinicples → Principles
- Marc Aurelius → Marcus Aurelius
- "if this note" → "of this note"
- Linkedin → LinkedIn

Patterns worth fixing (these recur, so worth drilling on purpose):

1. Dropped/misplaced "that" as a connector. "I asked from Gemini honestly, that I if I were to start writing" is tangled — the "that" is in the wrong spot and "from" doesn't belong with "asked." Cleaner: I honestly asked Gemini how it would go if I were to start writing. Same issue later: "I would say Ray Dalio's Principles... can work" reads more naturally as I'd say that Ray Dalio's Principles... could work.

2. Wrong preposition after verbs. "asked from Gemini" → just asked Gemini (no preposition needed). "instruct the AI into" → instruct the AI to or on how to. This is a classic non-native-English pattern — Finnish case endings often get translated into English prepositions where English just uses a bare object or a different preposition.

3. Countable vs. uncountable nouns. "that's also giving me the most troubles" → the most trouble (uncountable, no -s, no "a"). Worth watching for generally — English nouns like advice, feedback, trouble, progress don't pluralize.

4. Modals for hypotheticals. "Maybe I get some ideas" → Maybe I'll get or I might get. "that would be extend my vocabulary" → that would extend (no "be" before a bare verb after "would"). When you're speculating about the future or an uncertain outcome, reach for might/could/would + base verb, not present simple.

5. Comma splices. Several sentences join two complete thoughts with just a comma where a period or conjunction is needed — e.g., "Some wondering is ok, but drifting so that logic is lost, is what I want to learn to avoid" and "the idea of this is, that you will make the logic later, if there is." Both would read cleaner broken into two sentences.

One word for today: 
terse (adjective) — economical, using few words, sometimes to the point of being blunt. It's almost exactly the quality you said you admire in other people's speech ("present their thoughts in few meaningful words, without repetition"), and it's a more precise, native-sounding word than "condensed" or "short" for describing a style of speaking or writing. Rollins, incidentally, is a good example of terse delivery in his spoken-word work.

---

# Ideas to start

_created: 2026-09-19 07:35:01 · updated: 2026-11-02 19:29:06_

Why do I do what I do
- What's my obsession about weight lifting, skateboarding, snowboarding.
  - my mother was "fat" obsessed?
  - am i too old to snowboards, how many winters do i have left?


Perfectionism, is there?

Motivation, looking for it
- worklife
- renovation
- family

Novelty to observation
- deep observations, patterns, decision making
- deconstructing
- examining systems, patterns, habits
- analysing fricitons, micro-mistakes, inefficienies
- what i notice that most miss

2.11.2026
Melender, Poika joka luki Haavikkoa
- tuleeko itselläni helvetti ennen Jumalaa?
- intuitiivinen vastaukseni oli, että teininä ja nuorena ei tullut. Ehkä tässä kylläisyyden täyttämässä, tai ainakin energisessä niukkuudessa, aikuisen elämässä varmaan tuleekin. En tarvi Jumalaa, mutta huomaan tmän tuosta miettiväni millaista elämäni olisi jos eläisin lähempänä Häntä.


---

# Ote

_created: 2026-11-03 06:31:53 · updated: 2026-11-03 06:59:17_

3.11.2026

Heräsin aamulla viideltä ja tulin alakertaan. Yrittäessäni nukahtaa ajatukseni ajautuivat pohtimaan omaa ajankäyttöäni "todellisten" ja "mielikuvituksellisten" asioiden suhteen. Näin sanottuna teema ei kuulosta kovin merkitykselliseltä, mutta se mikä itseäni kiinnosti oli Melenderenkin sanon: kun kirjoitat esseetä, on tärkeää ettet tiedä mitä haluat sanoa. Kirjoittaminen on pohtimista, ja aina et päädy edes painavaan lopputulokseen. Eikä se edes ole tärkeää.

Nämä ajautkset saivat alkunsa omasta suhteestani Jumalaan. Uskohan tuo onnellisuutta jo psykologisessa mielessä vain sitä kautta, että ihminen ei ajattele niin paljon itseään vaan nostaa ajatuksensa isompiin teemoihin. Koskettamaan omaa perhettään, tuttuja ja tuntemattomia, ja kokonaisia kansakuntia. Se myös altistaa ihmisen havannoimaan ja ikäänkuin odottamaan satunnaisia kohtaamisia, jotka voivat olla alkuja jollekin. Tästä tulee mieleen Esa Saarisenkin nostama sivupöydän teema. On hyvä olla avoin ja heittäytyvä, koska et voi tietää mitä vastaan tulee. Hyvä elämänasenne on olla James Bondmaisen varautunut ja valmis kaikkeen: ota vastaan mitä tulee.

Takaisin todellisen ja mielikuvituksellisen välimaastoon. Varmasti joku viisas filosofi, tai useampikin, on pohtinut tämän teeman puhki monelta kantilta, mutta minulle on ensisijaisen tärkeää vain kirjoittaa, tai puskea sanoja näyttöpäätteelle, ilman minkäänlaisia pidäkkeitä. Editoidaan ja mietitään myöhemmin. Lähes yhtä tärkeä tavoite on rakentaa omaa ajattelua ja ajatuspolkuja. Todellinen tekeminen on esim. perheen ja omien lasten kanssa ajan viettäminen. Tämä on tietysti siinä mielessä paradoksaalista, että varsinkin pienemmät lapset elävät enimmäkseen mielikuvitusmaailmassa. Mutta vaikka se aikuiselle onkin vaikeampaa, koska se vaikuttaa turhalta, sen hienous pätee siinä, että lapselle se maailma, tai mikä tahansa mielikuvituksen tuote, on todellista ja merkiyksellistä. Olisiko se niin, että lapsen ajattelu ja omakuva kehittyy pääosin mielikuvituksen kautta. Ikäänkuin testaamalla erilaisia todellisuuksia, ja erilaisia rooleja. Se auttaa lasta hahmottamaan mikä hän on suhteessa "todellisiin" asioihin? Todellisen ja epätodellisen välimaastoa ei oikeastaan ole, tuntuu typerältä edes luoda tätä erottelua. Mutta kuitenkin, esim. lapsen kanssa ajan viettäminen tuntuu todellisemmalta kuin jonkun sarjan katsominen. Lukeminenkin tuntuu todellisemmalta kuin sarjat, ehkä jopa siinäkin mielessä että lukee fiktiota. Löytyisikö tämän eron minimilähtökohta sitten siitä miten paljon aktiivista työtä aivomme tekevät, tai mihin tämän tekeminen vaikuttaa. 

Nyt voin sanoa että kirjoittaminen esim. tuntuuminulla oikean aivopuoliskon keskiosassa ja oikean sieraimen takana hyvin voimakkaasti. Myös katseeni ja kuuloni on herkistyneet, ikäänkuin hermoverkostoni virittyisi ihan uudella tavalla.

Nuorena vietin 1-2h päivässä rukoillen ja lukien Raamattua. En tiedä oliko minulla tässä jotain tavoitteita, jotka eivät lopulta toteutuneet. Pelkäsinkö helvettiä vai rakastinko Jumalaa? Tiesin, että Jumala on todellinen, mutta en ymmärtänyt miksi hän jäi aina etäiseksi. Minun Jumalani on ikäänkuin ohjaava käsi, joka vaikutti elämääni muutamassa ratkaisevassa tilanteessa ja ohjasi oikeaan suuntaan. Se profetia jonka kipuillessani erilaisten sitoutumisasteiden tai tavoitteiden pairssa oli, että Jumala sanoi että minulla tulee olemaan maallinen ammatti. Toinen profetia jonka muistan oli, että en tule koskaan olemaan yksin. Nämä molemmat kävivät toteen. Toisaalta ensimmäinen profetia oli jonkunasteinen helpotus. Tiesin ettei minun tarvitse laittaa kaikkea likoon, ainakaan oikeasti, vaikka ajatuksen tasolla saatoinkin jo uskoa ja uskotella että olen laittanut. Tiedän ettei se ole edes enää mahdollista, koska minulla on paljon muita sitoumuksia elämässä. En usko että Jumala minulta nyt, tai ehkä edes koskaan olisi vaatinutkaan valinnan tekemeistä näiden suhteen. 

Yksinäisyyden suhteen näen profetian toteutumisen sitä kautta, että ihmisenä näen ettei minulla ole edes mahdollista tuntea yksinäisyyttä. Se on jonkunlainen luonteenpiirre ehkä, mutta toki nojaa myös Jumalsuhteeseen.

Onko Jumala sitten nykyään epätodellinen. Ei, en vain tiedä mikä Hän on, tai että miten Hän parhaiten nivoutuisi elämääni. Haluaisin lapsilleni suhteen Jumalaan, mutta en mielelläni kummallisiin kristillisiin lahkoihin ja seurakuntiin ominen tapoineen. Miksi kristinusko on niin pilalla? Tämä voisi olla aihe monillekin kirjoituksille.

En päässyt nyt pitkällekään pohdinnassani todellisen ja epätodellisen välimaastoa ja sen merkitystä. Mutta tiedän että suurin osa ajastani ja tarpeistani nykyään liittyy epätodelliseen tai mielikuvituksellisen tekemisen tarpeeseen. Onko niin että todellinen tekeminen on kaupassa käyntiä ja ruoan laittoa, remonttia, siivoamista, lasten kuskaamista synttäreille yms. Työ on henkisesti vaativaa siinä mielessä että se syö liian usein aikaa arjesta. Pitäisi alkaa palautumaan jo työaikana.


---

# Teksti ja struktuuri

_created: 2026-11-06 05:37:19 · updated: 2026-11-09 06:30:07_

Melenderin esseissä näyttäisi olevan kantava teema, kerros joka värittää koko ajan itse tarinaa. Sitä kautta löytyy kielikuvia ja lisämerkityksiä. Toki nyt mietin vain tekstiä joka rinnastaa työn kristilliseen etikkaan. Esim. työn "ilosanoma""? kajahteleli kaikkialla yhteiskunnass 70-80-luvulla.

---

# Liukkosen runoista

_created: 2026-11-09 06:30:07 · updated: 2026-11-09 07:09:28_

Tänään nauroin Samille, joka oli vilpittömän onnellinen kävystä.

Samista ei varmaan olisi mahdollista kirjoittaa paljoa muuta kiinnostavaa. Tai Samin kaltaisista. Ei olisi aineksia vitsikirjaksi. 

Mutta konteksissaan se oli hulvaton tarina. Ei niinkään loppukliimaksin raakuus, vaan alun vilpittömyys ja lapsenmielisyys. Mielikuvat, mitä parista lauseesta pystyi tavoittamaan. Liian harvoin pääsee kiinni niin aidosti enää mihinkään. Ehkä se on mahdollista vain maanantaiaamuna, kun tuo surrealismin niin lähelle harmaata arkea.


---

Toinen runo nimeltään "Kysymys"

Miten voi joku kirjoittaa niin kauniisti muutaman lauseen, ja herättää lähes sanoinkuvaamattoman tunteen kauneudesta ja kaipauksesta. Ripset. Onko tärkeitä viitata äärettömyyteen, "kaiken ylle"? Kauneutta kaiken ylle. Mitä on vielä? Onko muuta.

---

Uuden äärellä. (Uuden äärimmäisyys)
- Äärimmäisyys karkaa, se on tässä ja kiehtoo, mutta myös karkaa kun sitä yrittää ajatella ja tavoittaa.
- Olisko tämä rakastumista? Olen rakastumassa kahteen asiaan: tekstiin ja Elden Ringiniin

No kuitenkin tässä se on:

Ajatus jonka näen jo karkaavan. 

Nyt kun olen ensimmäistä kertaa, löytänyt tämän oven ja astunut ulos. Ja haistan kaikki uudet tuoksut, valon ja värin, luonnon konfettia leijumassa silmieni edissä ja kaikki häikäisee, lämmittää, ja vetää syvemmälle. Tiedän jo nyt sen karkaavan, haihtuvan kuin aamun usva, ilman että edes huomaan. Tuleeko minusta kuluttaja, vai säilyykö tämä uutuuden raikkaus? Tuleeko minusta suorittaja, vai tutkimusmatkailija? Ehkä tämä ei kestä?

- Suorittaja: Tekee koska haluaa olla hyvä, ilman nautintoa. Tavoitteena päämäärä, ei matka.

----

Olen aina luullut että kirjoittamisella on jotain tekemistä tekstin kanssa. Ei ole. Sillä on tekemistä mielikuvituksen kanssa, se on uppoutumista, ajattelua, uuden löytämistä, ei vain pakoa, vaan poispääsyä!